Verbin ”kuulla” taivutus

kuulla
Passiivin preesens
kuullaan
Passiivin imperfekti
kuultiin
VA-partisiippi
kuuleva
NUT-partisiippi
kuullut
TAVA-partisiippi
kuultava
TTU-partisiippi
kuultu

Indikatiivi

Preesens

minäkuulen
sinäkuulet
hänkuulee
mekuulemme
tekuulette
hekuulevat

Imperfekti

minäkuulin
sinäkuulit
hänkuuli
mekuulimme
tekuulitte
hekuulivat

Perfekti

minäolen kuullut
sinäolet kuullut
hänon kuullut
meolemme kuulleet
teolette kuulleet
heovat kuulleet

Pluskvamperfekti

minäolin kuullut
sinäolit kuullut
hänoli kuullut
meolimme kuulleet
teolitte kuulleet
heolivat kuulleet

Konditionaali

Preesens

minäkuulisin
sinäkuulisit
hänkuulisi
mekuulisimme
tekuulisitte
hekuulisivat

Potentiaali

Preesens

minäkuullen
sinäkuullet
hänkuullee
mekuullemme
tekuullette
hekuullevat

Imperatiivi

Preesens

(sinä)kuule
(hän)kuulkoon
(me)kuulkaamme
(te)kuulkaa
(he)kuulkoot